Lanoliiini on luonnollinen aine, jota erittävät lampaiden talirauhaset. Sen ensisijainen biologinen tehtävä on suojata eläimen ihoa ja sitä peittävää villaa kosteudelta, tuulelta, auringonsäteilyltä ja muilta ympäristötekijöiltä.

Toiminnallisesti sitä voidaan verrata ihmisen taliin (sebumiin). Samalla tavalla kuin ihmisen ihon luonnollinen lipidikerros, lanoliiini vastaa ihon pinnan riittävästä rasvauksesta ja suojauksesta.

Nimi ”lanoliini” juontaa juurensa latinan sanoista lana, joka tarkoittaa villaa, ja oleum, joka tarkoittaa öljyä. Vaikka tämä nimitys on ollut käytössä jo vuosia, nykytiede osoittaa, että lanoliiini ei ole klassista rasvaa eikä tyypillistä öljyä. Se on erittäin monimutkainen kemiallisten yhdisteiden seos, jonka rakenne on sen ainutlaatuisten ominaisuuksien takana.

Lampaanvillassa lanoliinin pitoisuus voi olla muutamasta prosentista jopa yli kahteenkymmeneen prosenttiin raaka-aineen painosta. Tämä määrä riippuu muun muassa lammasrodusta, ympäristöolosuhteista ja kasvatusmenetelmästä.

Miten lanoliinia saadaan?

Lanoliinin hankintaprosessi alkaa lampaiden keritsemisen jälkeen. Raaka-aine otetaan talteen villasta sen pesun ja puhdistuksen yhteydessä. Vastoin yleisiä luuloja lanoliinin hankinta ei vaadi eläinten vahingoittamista, vaan se tapahtuu luonnollisena osana villan hyödyntämisprosessia.

Ensimmäinen villasta saatava tuote on niin sanottu raakalanoliini (rasvan ja hien seos), eli lanoliinin raakamuoto, joka sisältää runsaasti luonnollisia ja ympäristöstä peräisin olevia epäpuhtauksia. Itse lanoliinin lisäksi siinä on muun muassa maaperän jäänteitä, pölyä, mineraalisuoloja, orgaanisia aineita sekä muita villasta peräisin olevia ainesosia.

Tällaisenaan saatu materiaali ei vielä sovellu kosmeettiseen tai farmaseuttiseen käyttöön. Vasta monivaiheinen puhdistusprosessi mahdollistaa nykykosmetiikan ja –farmasian tiukat laatuvaatimukset täyttävän lanoliinin valmistuksen.

2.Mitä lanoliini
oikeastaan on
ja miten sitä saadaan?