Dermatologiassa käytetään käsitettä, josta käytetään nimitystä ”lanoliiniparadoksi”. Tämä termi ilmestyi tieteelliseen kirjallisuuteen 1900-luvun toisella puoliskolla ja on edelleen mielenkiintoinen esimerkki ihon sisäisten reaktioiden monimutkaisuudesta.

Paradoksi piilee siinä, että terveelle, vaurioitumattomalle iholle levitettynä lanoliini aiheuttaa erittäin harvoin haittavaikutuksia. Samaan aikaan osassa tapauksista yliherkkyyttä havaittiin henkilöillä, joilla lanoliinia sisältäviä valmisteita käytettiin tulehtuneelle iholle tai iholle, jonka suojamuuri oli merkittävästi vaurioitunut.

Tämä koski ennen kaikkea potilaita, joilla oli kroonisia ihomuutoksia, haavautumia, vaikeita ihottuman muotoja tai aktiivisia atooppisia muutoksia.

Ilmiö muistuttaa dermatologiassa aiemmin kuvattua ”parabeeniparadoksia”, jonka mukaan terve iho voi sietää tiettyjä aineita hyvin, mutta niiden allergisoiva potentiaali voi kasvaa, jos epidermiksen suojamuuri on merkittävästi vaurioitunut.

Lanoliiniparadoksi ei siis tarkoita sitä, että lanoliini olisi voimakas allergeeni. Päinvastoin – se korostaa ihon kunnon ja käytetyn raaka-aineen laadun merkitystä sen käyttöturvallisuudelle.

10.Lanoliiniparadoksi